Isä ja pojat tutustuvat levyhyllyn sisältöön ja lähtevät seikkailulle musiikin ihmemaahan!

Musiikki kuuluu päiväämme yhtä olennaisena osana kuin kakat vaipassa tai pojan päiväunet ja niinpä aina kun nuorempi poika on hereillä, roketti rolli soi. Niinä päivinä kun vanhempi poika on kotona, saa hän vaikuttaa kuunneltavaan musiikkiin. Tosin ei hän juuri ole protestoinut sitä, mitä se isä kulloinkin laittaa lautaselle pyörimään. Herra Heinämäen & Lato-orkesterin tuotanto ja Ellan ja Aleksin parhaat laulut ovat olleet vanhemman pojan ja miksei myös vanhempienkin, kestosuosikkeja viime vuosina. Paljon kuunnellaan myös isän levyjä. Viime perjantaina hymyilin itsekseni, kun olohuoneessa kuulin pojan, leikkiensä ohella, yhtyvän Jukka & Jytämimmien loistavan Jytäkesä 015 kertosäkeeseen! ”Se oli jytäkesä, kesä 015!”

Musiikin kuuntelussa emme käytä näitä helppoja konsteja, spotifytä ja youtubea, sillä paheksumme niitä. Jaksan ottaa yhä levyn hyllystä, kuoresta tai kotelosta ja laittaa sen soittimeen. Taiteilija on myös palkkansa ansainnut, enkä ole ihan varma tuoko 10 € kuukausimaksu kymmenistä miljoonista biiseistä, artistin käteen riittävästi. Spotify voi ohjata kuluttajaa ostamaan levyjä ja käymään keikoilla, mutta tosiasia on, että levynmyynti on radikaalista vähentynyt ja näin ollen myös musiikin tekijöiden ansiot. Spotifyn asiakkaista noin ¼ maksaa tästä mahdollisuudesta kuunnella tätä käsittämättömän suurta määrää musiikkia. Artisti siis maksaa, vaikka kuluttajien pitäisi näitä maksajia olla. Harvan suomalaisen yhtyeen tai artistin biisit soi sen miljoona kertaa spotifyssa, jolla voi jo päästä kohtuulliseen kuukausiansioon. Niin, siis kuukausiansioon. Aiheesta kiinnostuneita suosittelen lukemaan seuraavan, parin vuoden takaisen tekstin: http://www.anssikela.com/2013/11/06/levoton-tytto-ja-spotify/. 

Miten ja millä tavalla pojat sitten tulevaisuudessa musiikkia kuuntelevat, jos kuuntelevat, on heidän asiansa, mutta pientä ohjausta siihen suuntaan, että tästä taidemuodosta on tärkeää maksaa tekijälleen, haluan antaa. Seuraavat levyt ovat löytäneet tiensä levyhyllystä soittimeen näiden ensimmäisten kotipäivien aikana:

Juice Leskinen & Grand Slam: Sivilisaatio (1982)

Ismo Alanko: Ismo Kullervo Alanko (2015)

Viikate: Panosvyö (2014)

Asa Masa: Rapsodia (2013)

Markku Peltola & Buster Keaton tarkistaa lännen ja idän (2006)

Muse: Drones (2015)

Astor Piazzolla: Remixed (2003)

Skid Row: Subhuman Race (1995)

David Bowie: The Deram Anthology 1966-1968 (1997)

Putumayo Kids Presents: Reggae playground (2006)

Queen: Greatest Hits II (1991)

Tuomari Nurmio: Punainen planeetta (1982)

Ella ja Aleksi: Parhaat laulut (2011)

Rage Against The Machine: Evil Empire (1996)

Nirvana: MTV Unplugged in New York (1994)

Tom Waits: Mule Variations (1999)

Juice Leskinen & Slam: Ajan henki (1981)

Herra Heinämäki & Lato-orkesteri: Äiti venyy (2010)

Amorphis: Under The Red Cloud (2015)

Jethro Tull: Aqualung (1971)

Hassisen Kone: Rumat Sävelet (1981)

Jukka ja Jytämimmit: Jytää vaan (2015)

Samae Koskinen: Henkilökohtainen ennätys (2015)

Usein musiikki soi hiljalleen, kaikkien päivän äänien, taustalla. Milloin pyykinpesukone laulaa, milloin astianpesu. Milloin jonkun biisin ylimääräisen soolo-osuuden nappaa pienempi poika, kiljunnallaan tai itkullaan. Vaikkakin taustalla, niin silti tärkeänä piirteenä musiikki päiväämme kuuluu. Välillä rämpyttelen kitaraa pojille. Se on usein kovin hankalaa, kun tämä pienin haluaa osallistua, esimerkiksi puremalla kitaran kaulaa. Pojan lempilaulu on Vauvan vaaka-albumilta tuttu Heppuli Keppuli. Samaiselta kiekolta löytyy klassikon aseman saavuttaneet Metrolla mummolaan ja Hiiri mittaa maailmaa rallit, joita tulee myös pojille soiteltua, sekä koko perheen voimin lauleltua, harva se päivä.

Oheisella listalla on muutamia viime, pojan syntymävuonna, julkaistuja levyjä. Pojan ensimmäinen kesä oli Jytäkesä 015! Muutamat listan levyt on julkaistu sinä vuonna kuin pojan isä syntyi. Mitä vuonna 2015 julkaistuja levyjä/musiikkia poika vanhempana kuuntelee? Jos isä kuuntelee nyt reilu kolmikymppisenä Juicea, Nurmiota ja Hassisen Konetta, kuunteleeko poika Jukka ja Jytämimmejä? Jääkö mielenmaisemaan, jonnekin alitajuntaan siemeniä vauvana kuullusta musiikista? Ohjaanko poikaa musavalinnoillani? Pitäisikö soittaa klassista musiikkia, Bachia ja Beethovenia? En tiedä, mutta hupaisaa ja koskettavaa on, kun poika nousee jaloilleen tukea vasten ja nytkyttää polviaan koukkuun musiikin tahdissa ja hymyilee valloittavaa hymyään. Ei se väärin voi olla.