Vanhempainvapaa, isyysvapaa & hoitovapaa.

Otsikon mukaisessa järjestyksessä etenee isin ja pojan kevät 2016. 7.1 jäin Kelan kielellä vanhempainvapaalle. Sitä riittää helmikuulle, jolloin on vuoro siirtyä isyysvapaalle. Isyyslomat (18 arkipäivää) käytin kahdessa erässä viime vuoden puolella ja nyt vanhempainvapaata seuraa isyysvapaa. Vapaa ja loma! Kuulostaa seesteiseltä, auvoisalta. Isyysvapaa kestää 36 päivää ja vasta tämän jälkeen alkaa hoitovapaa. Mikä on näiden termien ero? Oleellinen ja ainut ero lienee se, kuinka paljon edellä mainittuja vapaita tuetaan. Vanhempainvapaalla saa vanhempainrahaa, isyysvapaalla vastaavasti isyysrahaa ja hoitovapaalla kotihoidontukea. Kotihoidontuki on Kelan maksamaa lastenhoidontukea ja se on vanhempainrahaa ja isyysrahaa pienempää tuloa, sillä siihen ei vaikuta edeltävät työtulot. Voi olla, että jokin edellä esitetyssä ei täsmää, mutta näin olen asian ymmärtänyt. Ja jos vielä rautalangasta, niin vanhempainvapaalla ja isyysvapaalla tilille tipahtaa kerran kuussa enemmän kuin hoitovapaalla. Joka tapauksessa kiitos hyvinvointivaltio. Kiitetään tässä vaiheessa, kritisoidaan myöhemmin.

Ensimmäinen kokonainen kotiviikko alkoi eilen. Puolisolle ensimmäinen kokonainen työviikko sitten äitiysloman ja vanhemmalle pojalle ensimmäinen täysi kolmen päivän päiväkotiviikko joululoman jälkeen. Päivärytmimme noudattelee syksyllä alkunsa saaneita raamejaan. Unta seuraa ruokaa, ruokaa leikit eli ”maailman haltuunotto” (maailma on 65 neliön kotimme), leikkejä uni. Tämä kuvio rullaa päivästä toiseen, toki välillä poiketen totutusta, ja sitä on harjoiteltu siitä saakka, kun kiinteisiin syksyllä siirryttiin.  

Päivä alkaa noin seitsemän hujakoilla, eilen poika nukkui poikkeuksellisesti yli kahdeksaan. Painavanpuoleinen vaippa vaihtoon, pienet pesut ja veden keittoon. Vedestä ja esivalmistetuista täysjyväkaurahiutaleista luodaan pojalle puuro. Sitä napaan aimo annos, ryyditettynä mango, päärynä, omena tms. soseella. Sitten leikkimään, eli pyörimään lattialle, konttailemaan, nousemaan seisaalleen milloin mihinkin mikä tueksi kelpaa ja laittamaan suuhun kaikkea mahdollista, mitä nyt eteen sattuu tulemaan. Siinä samalla voi yrittää itse syödä aamupalaa ja juoda aamukahvia, vilkaista hesariakin, jos hyvin käy. Pojan turnauskestävyys on näin aamutuimaan siinä kahden ja puolen tunnin mittainen. Päivän ensimmäisille unille mennään, riippuen milloin yöunilta herättiin, siinä ysin ja kympin välimaastossa. Eilen tosin vasta puoli yhdentoista maissa. Lähes aina unen saavuttaminen tarvitsee ”reputusta”. Eli uni tulee helpoiten, vanhempaa parhaiten myös säästäen, kantorepussa. Siihen kun poika sitten lopulta tipahtaa, siitä on helppo siirtää tämä pieni nukkuva otus omaan sänkyyn. Nämä aamu-unet kestävät ehkä tunnin, joskus ylikin. 

Mitäs se isä silloin tekee? Isä siivoaa tai sitten ei. Kyllä sitäkin tulee yritettyä, järjestelyä lähinnä, mutta jotenkin ei tule ryhdyttyä. Täysi tiskipöytä jaksaa odottaa, kattoa kohti kurkottava pyykkikasa samoin. Jos vaikka joisi kahvit ja lukisi, lehteä tahi kirjaa. Kun poika herää, silloin on parasta olla ruokaa välittömästi tarjolla. Eli nälkä tässä vaiheessa päivää on vahva ja viheliäinen itkettäjä. Ruokaa, jonka perus raaka-aineina on ollut perunaa, porkkanaa tai bataattia. Poika syö hyvin ja syömisen jälkeen on taas mukava tutustua maailman ihmeisiin. Pari tuntia edellisistä unista eteenpäin, niin ollaan taas melko lailla valmiita unten maille. Vielä joulun aikaan pojan rytmiin kuului lyhyet iltaunet, mutta nyt niistä on pyritty pääsemään eroon. Tällöin olisi hyvä, että päivän jälkimmäisille unille mentäisiin yhden jälkeen, mieluusti lähempänä kahta. Tämä siksi, että muuten kaveri alkaa olemaan seitsemän maissa illalla aika valmista kauraa, jos toisilta unilta on herätty jo kahdelta. Kahdeksan ja yhdeksän välillä on tarkoitus mennä yöunille.

Juu ja kyllä me käydään ulkonakin. Eilen kun herättiin, olivat äiti ja isoveli jo lähteneet. Aamutoimintojen jälkeen käytiin Vapun kanssa pikaisesti ulkona. Hieman on tosin tämä arktisen talven kuristusote karsinut ulkoiluintoamme ja pienehkön jarrun innolle muodostaa myös se, että tämä pieni ukkeli ei viihdy sitten pätkääkään vaunuissa. Ehkä kokeilemme pulkkaa nyt kun maas on hanki.

Pojan nukkuessa päivän toisia uniaan, lumen hiljalleen maalatessa maisemaa ikkunan takana.