tiistai 5. huhtikuuta 2016

Maailma vuonna 1981 ja maailma vuonna 2015.

Millaiseen maahan ja maailmaan syntyi poika, millaiseen taas pojan isä? Vertaillaanpas hivenen. Kohta kuluneen pojan ensimmäisen vuoden aikana uutisotsikoissa ovat olleet muun muassa hallituksen ajamat leikkaukset kilpailukykyloikan aikaansaamiseksi, Syyrian viisi vuotta jatkunut sisällissota, terrorismi, tasapainoisen oloiset kaverit Trump ja Putin ja jälkimmäisen johtaman Venäjän hämmentävä, pelkoa nostattava toiminta. Pojan ensimmäistä vuotta ovat määrittäneet keskustelut turvapaikanhakijoista ja mittavin pakolaisuus sitten toisen maailmansodan. Amnestyn mukaan maailmassa on tällä hetkellä arviolta 60 miljoonaa pakolaista ja vuoden 2015 aikana Eurooppaan pyrki lähemmäs 800 000 ihmistä. Suurin osa heistä, yli 600 000 on saapunut Kreikan saarille. Sinne missä monien suomalaisten on tapana lomailla. Suomi myönsi 1346 turvapaikkaa vuonna 2014, tuona vuonna Euroopasta haki turvapaikkaa yli 600 000 ihmistä. Oliko sopiva määrä, oliko liikaa?

Kun kotosalla viettää aikaa lasten kanssa, sitä ui luontevasti siinä kakkavaippojen ja itkuraivareiden maailmassa ja se kaikki mikä on sen arjen ulkopuolella, on toisaalla, kaukana, muiden murhe. Jotenkin kuitenkin huomaan, tässä omaa epäoikeudenmukaisen oikeudenmukaista elämää viettävänä, (ja, kun tässä tekstissä nyt vertailemaan lähden, niin lähes mihin tahansa maahan verrattuna, turvatun kasvuympäristön saavien lasten isänä), ajattelevani enemmän maailman kipupisteitä, kurjuutta, käsittämätöntä epäoikeudenmukaisuutta ja turhautumista kaiken kärsimyksen edessä. Ei pitäisi avata konetta, lukea uutisia, mutta silti olla sulkematta silmiä. Pitäisi pelata pasianssia pelikorteilla kun poika nukkuu päiväuniaan, ei lukea uutisia! Tavattoman onnekas on lapsi joka suomeen syntyy. Tämän lausahduksen perään on tietenkin lisättävä, että omasta poterostani huutelen. Paljon on poteroita joista huudellaan (usein vailla kasvoja) ja sitä  huutelua tässä maassa tuntuu riittävän. Mitä ne tänne tulee? Tarvitseeko niitä pelätä? Miksi niillä on hiukset niin hienosti laitettu? Aloitin katsomaan YLE:n A2 Turvattomuus-iltaa. Alussa haastateltiin henkilöä, jonka kotipaikkakunnalla oli kerätty adressia lapsille turvallisen koulumatkan puolesta. Ajatus on varmasti hieno, varsinkin jos pelätään lukuvuoden alussa, että miten lapset pääsevät turvallisesti teiden yli kouluun mennessään ja sieltä palatessaan. Nyt oli kuitenkin kyse siitä, että haluttiin ennaltaehkäistä sitä, että maahanmuuttajat eivät tee julmuuksia lapsille. Kun toimittaja kysyi, että mitä siellä haastateltavan kotipaikkakunnalla sitten on tehty, niin vastaus oli, että mitään ei vielä ollut tehty, mutta puheita on ollut, puhuttu kieltä jota ei ymmärretä ja naurua ja katseita myös. En katsonut pidemmälle ja on varmasti epäreilua, että tein tulkintani ohjelman tasosta alun perusteella. Nykyaikaa kuvaavaa on, että ihmiset pelkäävät. Joku maahanmuuttajia, joku Venäjää, joku susia, joku hallituksen leikkauspolitiikkaa. Pelkoja riittää.

Pelkoja oli myös silloin, kun itse olin vauveli. Tuolloin yksi globaali pelko oli pelko ydinsodasta. Kyllä sitä noille lapsukaisille on ajoittain kateellinen siitä viattomuuden maailmasta missä he elävät. Tahto varjella, että tuo viattomuus säilyy mahdollisimman pitkään, on suuri. Ei ole kauankaan aikaa kun vanhempi poika kysyi, että ”isi onko sotilaita ihan oikeasti?” Kaksinapaista maailmaa leimannut kylmä sota oli 80-luvun alkupuolella taas lämpenemään päin (Venäjän Krimin valtauksen jälkeen käsite kylmä sota on noussut uudelleen esiin). Tästä ajasta kertoo YLE:ltä tullut, kelpo Deutschland 83 niminen 8-osainen sarja. Kun minä kasvoin ensimmäistä vuottani umpeen, presidenttinä oli Koiviston Manu (SDP), joka oli valittu tehtävään alkuvuodesta 1982. Nyt meillä on Sauli (Kok.), joka on valtaamassa takaisin niitä presidentin valtaoikeuksien rippeitä, jotka Halonen menetti. Halonen leimattiin hankalaksi, kun halusi pitää kiinni valtansa rippeistä. Sauli sen sijaan…

Jos Syyrian tilanne on ollut esillä kuluneina viitenä vuotena ja on valitettavasti yhä edelleen, oli tuo ahdistavalla tavalla esillä myös 1982. Haman verilöylyssä helmikuussa menehtyi arviolta jopa 40 000 ihmistä. Kylmän sodan toista supervaltaa johtanut, NKP:n pääsihteeri Leonid Breznev kuoli loppuvuodesta 1982. Lännen päädyssä valtaa piti entinen näyttelijä Ronald Reagan, joka tarjosi aikoinaan 80-luvun alkupuolella ns. rajoitettua ydinsotaa Euroopan puolustukseksi ja oli lähellä näin sen käynnistää. Se olisi tarkoittanut sitä, että Länsi-Eurooppa olisi ollut sekä itä, että –länsiblokin ydinkärkien kohde. Saattoi sen toisenkin puolen tekemisillä olla jotain vaikutusta. Kuunnelkaa legendaarisen Rattuksen Rajoitettu ydinsota ep vuodelta 1982. Se kertoo omalla tavallaan jotain oleellista 80-luvun alusta. https://www.letras.com/rattus/1586224/

Vertailun tehdessäni ja sen tueksi hakkeroidun tilastokeskuksen inteerneet-sivuille. Jengiä Suomessa oli vuonna 1981 4 812 150. Pojan syntymävuoden alussa suomenmaassa eleli sen sijaan 5 471 753 ihmistä. Vuosien 1980-1999 välisenä aikana (lyhyempää ajanjakso ei ollut tarjolla) minun nimellä paiskattiin 1285 lasta, joista alle viisi oli naisia? Pojan nimen vuosien 2010-2016 välisenä aikana on saanut 256 lasta, kaikki poikia. Suomessa vuonna 2015 syntyneiden tilasto julkaistaan vasta myöhemmin keväällä, mutta vertailuksi voidaan ottaa vuonna 2014 syntyneet, joita oli tilastokeskuksen mukaan 57 232 ja luku oli noin 900 vähemmän kuin vuonna 2013. Ensisynnyttäjän keski-ikä vuonna 2014 oli 28,6 vuotta. Vuonna 1981 lapsia syntyi 63 469, eli yli 6000 tuhatta enemmän kuin pojan syntymä vuonna. Suurten ikäluokkien huippuvuotena 1947 syntyi 108 168 lasta, näin vertailun vuoksi ilmi tuotuna. Ensisynnyttäjän keski-ikää vuodelta 1981 en onnistunut löytämään. Työttömyysaste oli helmikuussa kuluvaa vuotta, 9,4 prosenttia. Vuotta aiemmin, helmikuussa 2015 aste oli 10,1 prosenttia. Työttömiä on nyt 20 000 vähemmän kun vuosi sitten. Vuoden 1981 elokuussa työttömiä työnhakijoita oli noin 97000, vuoden 2016 helmikuussa luku oli noin 248000.

Jos musiikista hieman. Mitä Suomi soittaa -listan ensimmäiselle sijalle yltäneiden levyjen listalta, vuoden 1981 elokuussa, löytyi Julio Iglesiaksen 14 suosituinta. Vuoden 1981 suurin hitti oli Barbra Streisandin Woman in Love. Itseäni miellytti erityisesti, se että sijalta 8 löytyi Mikko Alatalon Rikoo on riskillä ruma ja saman veijarin Mummoni ja moukarinheitto sijalta 42. Musiikkilistojen aarreaitta on Timo Pennasen huikea teos Sisältää hitin – Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972. Vuonna 1981 julkaistiin mm. seuraavat itselleni tärkeät levyt: Juice Leskinen & Slam: Ajan henki, Tuomari Nurmio: Lasten mehuhetki, ja Hassisen Kone: Rumat sävelet. Vuonna 2015 Suomen virallisen listan ykkösenä pojan syntymäviikolla oli Nightwishin Endless Forms Most Beautiful. Radiosoiton ykkönen samaisella viikolla oli Sannin 2080-luvulla, (jolloin karkeasti arvioiden artisti itse on lähempänä 90 ikävuotta). Mitkä vuonna 2015 julkaistut albumit nousevat kestäviksi, sitä on vielä liian aikaista sanoa. Tällaiset viikko otot tai hitin nostot eivät kovin laajasti kerro siitä mitä musiikkia Suomi minun ja pojan syntymävuonna kuunteli. Suuri muutos musiikin kuunteluun liittyen on tapahtunut julkaisuformaateissa. Vuonna 1981 musiikkia ostettiin lp-levyinä ja c-kasetteina. Lp-levyjen myynti on viime vuosina kasvanut valtavasti, mutta muuten musiikin ostaminen on huomattavasti vähentynyt. Sitä tosin kuunnellaan varmasti enemmän kuin reilut 30-vuotta sitten, mutta siitä ei makseta samalla tavalla. Oli se aikaa kun bändin logon sai sommitella c-kasetin kanteen ja kirjoitella, ajatelkaa, käsin, biisien nimet kansipaperille. Kukin päättäköön onko suunta ollut parempaan vai siihen toiseen. MP3.

Ensimmäinen Sony Walkman tuli myyntiin vuonna 1979, iPod 2001.


Elokuvissa keväällä 2015 kansa kävi katsomassa taiteellisesti äärimmäisen hiottua timanttia, jota en ole nähnyt, nimeltä Luokkakokous, joka oli myös vuoden 2015 katsotuin elokuva 505 376 katsojalla. Vuonna 1981 katsotuin elokuva Suomessa oli Indiana Jones ja kadonneen aarteen metsästäjät 510 790 katsojalla. Samaisen vuoden katsotuimpien listan sijalta 36 löytyy oma kestosuosikkini Saimaa-ilmiö, joka saavutti reilut 52 tuhatta katsojaa. Kerran kesässä tulee yleensä katsottua, kun nuoret klopit Alanko, Syrjän veljekset ynnä muut, mestari Juice ruorissa, seilaavat Saimaan aaltoja. Yksi suomalaisen (dokumentti) elokuvan suuria hetkiä on, kun Juice ja Safka esittävät kahdella akustisella kitaralla säestäen Juicen klassikon Luonas kai olla saan.

Kesäkuun alussa 1982 aloitti Suomen ensimmäinen, toistaiseksi ainoa ja luultavammin ainoaksi jäävä, (tosin tänä vuonna on tarkoitus avata 8 uutta asemaa ja kaupungin rajatkin paukkuu) metro liikennöimään ja elokuun alussa se avattiin virallisesti. Avauksen suoritti Manu, mutta jos aikataulussa oltaisiin pysytty, avauksen olisi suorittanut viisi vuotta aiemmin Kekkonen. Päätös metron rakentamisesta tehtiin niinkin lähellä liikennöinnin aloittamista, kuin vuonna 1955.

Maailmassa on/oli juuri nyt, klo 17.25 huhtikuun neljäs päivä 7 413 239 201 ihmistä. Seuraavaa linkkiä ei kannata liikaa tarkastella, voi mennä yöunet. Se on mielestäni joka tapauksessa melkoisen pysäyttävä. Esimerkiksi tilasto joka ilmaisee maailman julkiset sotilasmenot tänä päivänä. Tai nälkään menehtyneet ja sen rinnalla maailman ylipainoiset! http://www.worldometers.info/fi/ Vuoden 1980 alussa jengiä maankamaralla asusti noin 4 453 007 000. Meitä on siis noin 3 miljardia enemmän nyt, kun 35 vuotta sitten!!!

Moni asia maailmassa on muuttunut sitten 1980-luvun alun. Väestönkasvun kiihtymisen lisäksi, esimerkiksi, jos digitalisaation tuomaa muutosta voidaan verrata laajuudeltaan teolliseen vallankumoukseen, on muutos 80-luvun alusta tähän hetkeen valtava. Teolliseen vallankumoukseen vertaaminen kuitenkin ontuu, sillä se oli prosessina paljon hitaampi kuin nyt käsillä oleva muutos. Toisaalta meille itsestään selvät asiat kuten internet ja älypuhelin, eivät ole lähelläkään kaikkien yli seitsemän miljardin ihmisen ulottuvilla. Se mikä on meille itsestään selvää, on monille sadoille miljoonille ihmisille, kenties, näin me saatamme hairahtua ajattelemaan, haavekuva vain. Se, että miten asiat meillä täällä suomessa on ja mistä kaikesta me saamme täällä nauttia, kuten sanan ja mielipiteenvapaudesta, laadukkaasta koulutuksesta, (nykyinen hallitus tekee kaikkensa tämän asian muuttamiseen) vapaudesta liikkua (jokamiehen/naisen oikeudet), toimivasta demokratiasta (tämäkin voidaan kyseenalaistaa) ja monesta muusta meille tuntuvasta itsestäänselvyydestä, eivät tarkoita sitä, että niin olisi kaikkialla. Tämän jos minkä haluaisin pojilleni välittää. Älä pidä vallitsevia olosuhteita itsestäänselvyytenä. Siinä on sarkaa elämän mitan verran.

Vaikka uutisia lukiessa ja katsellessa, maailman ja joillekin myös Suomen tilanne, on kuluneen vuoden aikana ajoittain saattanut näyttäytyä lohduttomalta, on hyvä muistaa, että myös hyviä asioita tapahtuu koko ajan. Jos vuotta 1981 vertaa vuoteen 2015, niin esimerkiksi lapsikuolleisuus maailmalla on vähentynyt huomattavasti. Jos vuonna 1990 lähes 13 miljoonaa lasta kuoli alle viisivuotiaana, (luku oli taatusti suurempi vuonna 1981) oli se vuonna 2013 puolet vähemmän, noin kuusi miljoonaa. Nämä ovat käsittämättömän suuria lukuja, mutta suunta on silti parempaan. Yhä harvempi nykyhetken maailmassa on lukutaidoton, äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on vuoteen 1990 verrattuna puolittunut ja naisten osuus kansallisissa parlamenteissa kasvanut. Tehtävää silti riittää, eikä maailma ole valmis. Toivon mukaan se on parempi paikka silloin, kun poika mahdollisesti kirjoittaa blogia omasta koti-isä ajastaan.

Oheisia sivuja tuli tätä kirjoittaessa katseltua.
http://www.tilastokeskus.fi/ (katsottu 1.4.16)
http://www.globalis.fi/ (katsottu 5.4.16)

Ei kommentteja: