torstai 26. toukokuuta 2016

Leikkipuistosynttäreitä - riemukasta ja leppoisaa!


Viime viikolla juhlittiin perusteellisesti poikien syntymäpäiviä. Keskiviikkona oli vanhemman pojan päiväkoti- ja puistokaverisynttärit ja lauantaina poikien yhteisjuhlat sukulaisille ja ystäville. Nuorin on täyttänyt vuoden kuukausi takaperin ja hänen yksivuotisiaan juhlittiin osalle suvusta Tampereella jo pääsiäisen aikaan. Yksvuotiskahvitteluja kotonamme jouduimme siirtämään poikien ja vähän meidän kaikkien sairastelujen takia, pariinkin otteeseen. Päätimmekin sitten pitää pojille yhteiskemut, näin lähempänä vanhemman virallista juhlapäivää. Kun yksivuotias on autuaan tietämätön siitä, miksi ympärillä pyörii suuri joukko pieniä ja isompia vieraita, niin kuutta vuotta lähestyvä on syntymäpäiväjuhlinnasta melkoisen mielissään. Tänä vuonna on käymässä niin, että poika saa kokolailla neljä eri juhlimissessiota kuusivuotistaivaltaan alleviivaamaan. Nyt on kaksi takana, Tampereella kekkeröidään mahdollisesti seuraavaksi, sillä Tampereväki (= mummi, vaari & sukulaiset siellä) eivät päässeet viime lauantain rientoihin ja sitten virallisena syntymäpäivänä mennään vielä perheen voimin perinteisesti Korkeasaareen, syntymäpäivän kunniaksi. Sukat pyörii pojalla jaloissa ja mieli on pilvissä. Kerrankos sitä kuusivuotta täytetään ja päiväkotiaika taakse jätetään. Pojan syntymäpäivät ovat meillä muodostuneet myös kesän alkamista juhlistavaksi toimeksi, sillä samoihin aikoihin loppuu vanhemmilta työt ja pitkä kesäloma alkaa. Tosin tällä kertaa loppuvat vain vaimon työt, sillä isähän on jo hoitovapaalla eli vähän niin kuin ”lomalla” olisi.

Äidin ja pojan laatima synttäriohjelma.

Päiväkoti- puistokaverisynttärit pidettiin asuinalueemme kirkon tiloissa, joista saimme erittäin kohtuullisella summalla käyttöömme pienen liikuntasalin, sekä keittiön herkuttelutiloineen. Hienoa palvelua! Puolisoni suunnitteli pojan kanssa ohjelmaa kemuihin ja kutsuvieraat (yhteensä 14) saivatkin toteuttaa itseään temppuradalla, aarteidenetsinnässä ja oman jäätelöannoksen suunnittelussa. Puolitoista tuntia kestäneet hipat sujuivat vauhdikkaasti ja pojalta kun kyselin tunnelmia iltasella juhlien jälkeen, niin kivaa kuulemma oli. Kun kotimme, 65 neliötä, vaihtuu pienen liikuntahallin kokoiseksi näyttämöksi, jossa voi huidella menemään melko estoitta, on se sekä lasten että aikuisten kannalta varmasti mieluisampi vaihtoehto. Aloitimme juhlat musastopilla, jossa tehtävänä oli säntäillä sinne tänne tuonne musiikin soidessa ja kun musa katkesi, piti katkeman myös liike. Kun Hevisauruksen versio Lasten liikennelaulusta kajahti ilmoille ensi kerran, synttärimeininki sai räjähtävän startin!

Pienempi osallistui isoveljen juhlintaan mielissään!

Kun tovi oli puuhailtu, leikitty ja lahjat pullonpyörityksen säestämänä jaettu, oli aika lähteä herkuttelemaan. Ensiksi pestiin tietenkin kädet! Alkupalana synttärivieraat saivat loihtia lautaselleen naaman porkkanan, kurkun, viinirypäleiden, suolatikkujen ja popkornien toimiessa rakennuspalikoina. Kun niitä oli tovi mutusteltu, vieraille kannettiin nenän eteen jätskilautanen ja jokaiseen pöytään tarjotin, jossa oli useita pikkulautasia täytettynä erilaisilla karkkivaihtoehdoilla. Siitä sitten saivat kukin valita, mitä jäätelöannokseensa sotkivat. Vielä kun laitettiin kiertämään kinuski ja lakritsikastikeputelit niin johan oli jäätelöannoksille tykötarpeita. Ilmeet olivat autuaalliset ja jäätelöannosten sisällöt vivahteikkaat. Herkuttelujen jälkeen oli vielä aarteidenetsintää liikuntasalissa ja jokainen sai etsittäväkseen, kuvavihjeen perusteella, pienen yllätyksen sisältävän pussin. Puolitoista tuntia oli kulunut ja juhlat taputeltu, vanhemmat hakeneet lapsensa ja loppusiivous edessä. Herkuttelujen jättämää tiskivuorta vastaan painiessani huomasin iloksi ja hämmennyksekseni, kuinka valtavan nopeasti suurtalouskeittiön tiskikone sisältönsä pesee!

Mieleisiä lahjoja ja mahtavia kortteja!

Vaan eivät kemut siihen loppuneet. Lauantaina oli vuorossa hillitympää meininkiä sukulais- ja ystäväsynttärien merkeissä. Olimme vuokranneet läheisen leikkipuiston tilat, niin kuin kahtena edellisenäkin vuotena. Vuokra oli tässäkin tapauksessa kohtuullinen ja tilat ihanteelliset. Ulkona voi lapset ja lapsenmieliset touhuta, siinä missä sisätiloissakin. Kyllä kelpaa! Lapsia oli näissä juhlissa vähemmän kuin aikuisia, sillä kaikki kutsutut eivät päässeet osallistumaan, mutta tämä rauhallisempi vire oli tervetullutta keskiviikon tohinaan verrattuna. Sää oli mahtava ja tarjottavat (itse leivoin mokkapaloja ja täytekakun, vanhempani toivat jos jonkinlaista tarjottavaa, kiitos heille siitä) riittoisat.


Se tunne kun...

Ennen juhlien käynnistymistä meinasi hetkisen kuitenkin kylmätä. Olimme saaneet puiston avaimen edellispäivänä ja kun puolisoni meni lukkoa avaamaan ei tapahtunutkaan mitään. Kokeiltiin toista ovea, vaan ei. Annas kun minä kokeilen, sanoin ja lähdin vääntämään avainta lukossa. Naps ja avain katkeaa lukkoon. No niin, sillä lailla. Vieraat ovat tulossa puolen tunnin päästä! Hetken pohdittuamme tätä oivallista tilannetta, päätimme soittaa vartiointiliikkeeseen, että josko sieltä tultaisiin avaamaan. Keskuksessa vastannut kaveri uumoili tämän ovenaukaisun maksavan sellaiset sata euroa. Mutta siinä kun asiaa pyöriteltiin ja avainta zuumailtiin, tultiin lopputulemaan, että ei me tätä päivystäjän ovenavausta tulla maksamaan, sillä avain oli valmiiksi hauras ja olisi katkennut keneltä vaan. Tämän totesi myös oven avaamaan tullut huoltomies, joten ei hätää. Kemut, eli herkuttelut alkoivat hivenen myöhässä, mutta tämä ei varmaan liiemmin juhlakansaa häirinnyt. Meininki oli leppoisa ja nuorempi synttärisankareista nukahti juhlien puolivälissä toisille päiväunilleen. Pienempi juhlaväki sai yhtenä ohjelmanumerona heitellä ulkona vesi-ilmapalloja, puolison pahville piirtämän salametsästäjän päälle. Palkinnoksi tästä hauskasta (hivenen piilokasvatusta sisältäneestä) touhusta sai pienen lahjan, lego minifigures-pussin.

Kohta läsähtää salametsästäjää päin!

Juhliminen on lystikästä ja palkitsevaa, kun näkee lapsen kasvoista, ilmeistä ja eleistä nautinnon ja mielihyvän kajoa. Tekemistähän tällaisessa järjestämisessä on, mutta mukava on nähdä lasten riemua, sekä myös ihmisiä, sukulaisia ja ystäviä, sillä tässä lapsiarjen vauhtipyörässä sellaiselle tuntuu jäävän niin kovin vähän aikaa. Kiitos juhlaväelle lahjoista ja mukavista hetkistä.



Ei kommentteja: