Aloitetaan kliseellä. Se on koko lailla niin, että jos välillä
ei pääse kodin ja perhearjen ympyröistä toisaalle, ystävien kanssa tai ihan
vaan itsekseen, omaa sisäistä avaruuttaan tuulettamaan, niin sitä ei ihminen
jaksa. Tai ainakaan tämä ihminen, minä itse. Ja kun tämän nyt esiin ja auki
kirjoitin, niin johan syyllisyyden reipas ja ihanan viheliäinen kaakki istahti
olalle ja epämieluisa tunne valtasi miehen mielen. Mutta nyt en kirjoita siitä,
joka alituisena vanhemmuuden matkakumppani kulkee, vaan siitä, kuinka tärkeää
on välillä hengähtää, vapautua, ottaa etäisyyttä, vain heti kohta huomatakseen,
kuinka ikävä sitä jo onkaan, vaimoa, perhettä, lapsia – perhearkea.
Lähdimme matkaan torstaina heinäkuun puolivälin paikkeilla,
minä, J-P ja Simo. Tarkoituksena oli tarkastaa Länsi-Suomea, puhua maan ja taivaan
asiat halki ja nauttia, ystävien seurasta, Suomen suvesta ja kesäiltojen vauhdilla
ohitse lipuvista hetkistä. Kolme yötä reissussa, kolme eri yöpymiskohdetta ja
kilometrejä rapiat 1300. Alkeellisia ja ei niin alkeellisia mökkejä, kesäisiä
leirintäalueita, merenrantakaupunkeja ja huumoria, jota vain minä, J-P ja Simo ymmärrämme, ehkä muutama muu. Tarpeeseen tuli ja luulen, että matkatoverini
tämän myös allekirjoittavat. Meillä on sitten hieno maa! Yhä kolmenviiden
kieppeillä tulee vastaan paikkoja, kaupunkeja ja kohteita, joissa ei ole
käynyt, joista mitään ei ole kuullut ja jotka hurmaavat, ihmetyttävät, sysäävät
sanat puhujan suusta pois mitättöminä ulos vapauttaa.
Keski-ikääntyvät toverit reissun alussa. |
Ensimmäisen matkapäivän reitille osui sellaisia
näkemisenarvoisia kohteita kuin Wanha Rauma, joka nauttii ja täysin ansaitusti,
Unescon maailmanperintökohde statuksesta, legendaarinen Yyteri, jonne meidät johdatteli autostereoihin
soimaan lätkäisty Timo Jämsen & Strangers yhtyeen Yyterin twist ja Merikarvia Camping, jossa vietimme matkan
ensimmäisen yön. Merikarvialla kortteeriksemme oli J-P varannut oikein
kelvollisen mökin, jossa ylellisyyksinä oli pieni keittiö ja oma vessa. Yön
vuokra oli 60€, (samoissa hinnoissa oli myös kahden seuraavan yön kortteerit) jota voi pitää huokeana. J-P oli varannut meille myös illaksi puulämmitteisen
saunan, jonka löylyistä oli mukava käydä tekemässä merikaste
vilpoiseen Pohjanlahteen. Yhtenä miellyttävänä hetkenä mieleeni on piirtynyt
heräilevän leirintäalueen tunnelma ja lyhyt keskustelu naapurimökin, meidän
vanhemman sällin ikäisen pojan kanssa, kun kävelin mökiltämme
huoltorakennukseen suihkuun.
Toiselle matkapäivälle oli varattu hieman pidempi siivu autossa
istumista. Useampaan kertaan totesimme matkan aikana, kuinka mainio paikka auto
on, siinä paikallaan istumisen tilassa, syväluotaaville keskusteluille ihan
kaikesta. Reissun aikana keskustelumme sivusi muun muassa seuraavia aiheita:
Soldiers of Odinin reppanat kannattajat ja 30-luvun Suomalaisen fasismin kaiut
tässä ajassa. Maahanmuutto ja suhtautuminen turvapaikanhakijoihin
pääkaupunkiseudun ”kuplan” ulkopuolella. Vierauden/toiseuden kohtaamisen pelko,
haaste ja tarpeellisuus suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon lisääntymisen kannalta.
Putinin Venäjän toimet kuluneen kahden ja puolen vuoden aikana. Kestävä
kehitys, ilmastonmuutos ja ihmisten kykenevyys/kyvyttömyys luopua saavutetuista
eduista ja näiden saavutettujen etujen kyseenalaistaminen kysymyksellä, mitä
sinä olet tehnyt sen eteen, että olet syntynyt suomalaiseksi? Myös seuraavista
aiheista turistiin ja arvoitukseksi jätän mikä aiheista aiheutti eniten
keskustelua. Jälkikasvu. Terrorismi. Ystävät. Amishit. Vaimot.
Ensimmäisen reissupäivän jälkeistä aamua
väritti veli-Simon kertomat uutiset Nizzasta. Toisen reissuaamun uutiset
kuultiin Hiekkasärkkien, majoituksen hintaan kuuluvassa, aamusaunassa. Hyvän
rusketuksen kupeilleen taiteillut iäkkäämpi herrasmies kertoi lauteille
istahtaessaan uutisia Turkin vallankaappausyrityksestä. Pohdittiin poikien
kanssa, että mikäköhän uutinen odottaa kolmatta aamua? Kolmannen maailmanpalon
syttyminen? Nämä uutiset luonnollisesti kulkeutuivat myös
autokeskusteluihimme. Maailmaa tuli kyllä rupateltua tolalleen reissun
aikana melko tavalla. Ehkä se asettuikin parempaan asentoon muutaman tuuman tai
sitten ei.
Trangiaruokailun auvoa. |
Toisen päivän ajon Merikarviasta
Kalajoelle keskeytti trangiaruokailu Vaasan tyhjyyttään huokailevassa
Hietasaaressa. Tämän jälkeen kävimme juomassa kahvit sekä syömässä jäätelöt
Vaasan torilla. Lokit katsastimme myös. Kesäiset torit ovat kyllä mukavia paikkoja. Vaasan tori jäi kuitenkin tunnelmaltaan esimerkiksi Kuopion torista
valovuosien päähän.
Reissun toinen yö vietettiin suomen
suurimmalla leirintäalueella, Kalajoki Campingissa. Melkoinen mesta! Tätä
voi suositella kyllä ihan kaikille. Huuli pyöreänä tuijottelimme paikkoja. Oli
vesipuistoa, karting rataa, kylpylää, seikkailupuistoa, surf centteriä ja ne
särkät! Suomen suvi näytti Kalajoella kosteampaa olomuotoaan ja paikka
näyttäytyi vaatimattomampana kuin mitä se olisi ollut kelien osuessa niin
sanotusti kohilleen.
Kolmanteen ajopäivään oli harkiten
suunniteltu vain lyhyt rupeama autossa istumista. Reissun viimeistä iltaa
vietimme Pietarsaaren kupeessa, Larsmon kylässä (suom. Luoto), jonne Kalajoelta oli vain noin
satakunta kilometriä. Kokkolassa kävimme päivällä hörppäämässä kahvit ja
iltapäivästä saavuimmekin jo leirintäalue Strandcampingiin. Hieman oli reissuväsymystä ilmassa. Saimme itsestämme kuitenkin
vielä sen verran irti, että lähdimme tarkastamaan Pietarsaarta, tuota
kansallisrunoilija Runebergin synnyinkaupunkia. Vanhempani asuivat
Pietarsaaressa 1970-luvun alussa ja halusin näyttää matkatovereilleni hieman
paikkoja, etenkin vanhaa puutalokaupunginosaa Skataa, jossa edesmennyt
isoäitini Lilja aikoinaan asui.
Illalliseksi
ostettiin leirintäalueen yhteydessä olleesta kalasavustamosta savustettua
siikaa, joka oli lähialueen kalastajien toimittamaa saalista.
Saaristolaisleivän päällä se maistui melko ylevältä. Iltasella saunottiin
puusaunassa veden äärellä ja pistettiin reissua pakettiin. Kaiken kaikkiaan
lysti ja tarpeeseen tullut matka ystävien seurassa. Jos ei nyt fyysisesti
levänneenä, niin henkisesti sitäkin enemmän, palasimme seuraavana päivänä
perheidemme pariin. Kiitos kanssamatkaajille, kiitos vapaalle, kauniille
kotimaalle ja kiitos mahdollisuudelle tällaista tehdä. Näitä on mukava
muistella syksyn vyöryessä kaikissa elementeissään koti-isän arkeen ja tajuntaan.