Koti-isä tuulettumassa.

Aloitetaan kliseellä. Se on koko lailla niin, että jos välillä ei pääse kodin ja perhearjen ympyröistä toisaalle, ystävien kanssa tai ihan vaan itsekseen, omaa sisäistä avaruuttaan tuulettamaan, niin sitä ei ihminen jaksa. Tai ainakaan tämä ihminen, minä itse. Ja kun tämän nyt esiin ja auki kirjoitin, niin johan syyllisyyden reipas ja ihanan viheliäinen kaakki istahti olalle ja epämieluisa tunne valtasi miehen mielen. Mutta nyt en kirjoita siitä, joka alituisena vanhemmuuden matkakumppani kulkee, vaan siitä, kuinka tärkeää on välillä hengähtää, vapautua, ottaa etäisyyttä, vain heti kohta huomatakseen, kuinka ikävä sitä jo onkaan, vaimoa, perhettä, lapsia – perhearkea.

Lähdimme matkaan torstaina heinäkuun puolivälin paikkeilla, minä, J-P ja Simo. Tarkoituksena oli tarkastaa Länsi-Suomea, puhua maan ja taivaan asiat halki ja nauttia, ystävien seurasta, Suomen suvesta ja kesäiltojen vauhdilla ohitse lipuvista hetkistä. Kolme yötä reissussa, kolme eri yöpymiskohdetta ja kilometrejä rapiat 1300. Alkeellisia ja ei niin alkeellisia mökkejä, kesäisiä leirintäalueita, merenrantakaupunkeja ja huumoria, jota vain minä, J-P ja Simo ymmärrämme, ehkä muutama muu. Tarpeeseen tuli ja luulen, että matkatoverini tämän myös allekirjoittavat. Meillä on sitten hieno maa! Yhä kolmenviiden kieppeillä tulee vastaan paikkoja, kaupunkeja ja kohteita, joissa ei ole käynyt, joista mitään ei ole kuullut ja jotka hurmaavat, ihmetyttävät, sysäävät sanat puhujan suusta pois mitättöminä ulos vapauttaa.

Keski-ikääntyvät toverit reissun alussa.

Ensimmäisen matkapäivän reitille osui sellaisia näkemisenarvoisia kohteita kuin Wanha Rauma, joka nauttii ja täysin ansaitusti, Unescon maailmanperintökohde statuksesta, legendaarinen Yyteri, jonne meidät johdatteli autostereoihin soimaan lätkäisty Timo Jämsen & Strangers yhtyeen Yyterin twist ja Merikarvia Camping, jossa vietimme matkan ensimmäisen yön. Merikarvialla kortteeriksemme oli J-P varannut oikein kelvollisen mökin, jossa ylellisyyksinä oli pieni keittiö ja oma vessa. Yön vuokra oli 60€, (samoissa hinnoissa oli myös kahden seuraavan yön kortteerit) jota voi pitää huokeana. J-P oli varannut meille myös illaksi puulämmitteisen saunan, jonka löylyistä oli mukava käydä tekemässä merikaste vilpoiseen Pohjanlahteen. Yhtenä miellyttävänä hetkenä mieleeni on piirtynyt heräilevän leirintäalueen tunnelma ja lyhyt keskustelu naapurimökin, meidän vanhemman sällin ikäisen pojan kanssa, kun kävelin mökiltämme huoltorakennukseen suihkuun.

Toiselle matkapäivälle oli varattu hieman pidempi siivu autossa istumista. Useampaan kertaan totesimme matkan aikana, kuinka mainio paikka auto on, siinä paikallaan istumisen tilassa, syväluotaaville keskusteluille ihan kaikesta. Reissun aikana keskustelumme sivusi muun muassa seuraavia aiheita: Soldiers of Odinin reppanat kannattajat ja 30-luvun Suomalaisen fasismin kaiut tässä ajassa. Maahanmuutto ja suhtautuminen turvapaikanhakijoihin pääkaupunkiseudun ”kuplan” ulkopuolella. Vierauden/toiseuden kohtaamisen pelko, haaste ja tarpeellisuus suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon lisääntymisen kannalta. Putinin Venäjän toimet kuluneen kahden ja puolen vuoden aikana. Kestävä kehitys, ilmastonmuutos ja ihmisten kykenevyys/kyvyttömyys luopua saavutetuista eduista ja näiden saavutettujen etujen kyseenalaistaminen kysymyksellä, mitä sinä olet tehnyt sen eteen, että olet syntynyt suomalaiseksi? Myös seuraavista aiheista turistiin ja arvoitukseksi jätän mikä aiheista aiheutti eniten keskustelua. Jälkikasvu. Terrorismi. Ystävät. Amishit. Vaimot.

Ensimmäisen reissupäivän jälkeistä aamua väritti veli-Simon kertomat uutiset Nizzasta. Toisen reissuaamun uutiset kuultiin Hiekkasärkkien, majoituksen hintaan kuuluvassa, aamusaunassa. Hyvän rusketuksen kupeilleen taiteillut iäkkäämpi herrasmies kertoi lauteille istahtaessaan uutisia Turkin vallankaappausyrityksestä. Pohdittiin poikien kanssa, että mikäköhän uutinen odottaa kolmatta aamua? Kolmannen maailmanpalon syttyminen? Nämä uutiset luonnollisesti kulkeutuivat myös autokeskusteluihimme. Maailmaa tuli kyllä rupateltua tolalleen reissun aikana melko tavalla. Ehkä se asettuikin parempaan asentoon muutaman tuuman tai sitten ei.

Trangiaruokailun auvoa.

Toisen päivän ajon Merikarviasta Kalajoelle keskeytti trangiaruokailu Vaasan tyhjyyttään huokailevassa Hietasaaressa. Tämän jälkeen kävimme juomassa kahvit sekä syömässä jäätelöt Vaasan torilla. Lokit katsastimme myös. Kesäiset torit ovat kyllä mukavia paikkoja. Vaasan tori jäi kuitenkin tunnelmaltaan esimerkiksi Kuopion torista valovuosien päähän.

Reissun toinen yö vietettiin suomen suurimmalla leirintäalueella, Kalajoki Campingissa. Melkoinen mesta! Tätä voi suositella kyllä ihan kaikille. Huuli pyöreänä tuijottelimme paikkoja. Oli vesipuistoa, karting rataa, kylpylää, seikkailupuistoa, surf centteriä ja ne särkät! Suomen suvi näytti Kalajoella kosteampaa olomuotoaan ja paikka näyttäytyi vaatimattomampana kuin mitä se olisi ollut kelien osuessa niin sanotusti kohilleen.

Kolmanteen ajopäivään oli harkiten suunniteltu vain lyhyt rupeama autossa istumista. Reissun viimeistä iltaa vietimme Pietarsaaren kupeessa, Larsmon kylässä (suom. Luoto), jonne Kalajoelta oli vain noin satakunta kilometriä. Kokkolassa kävimme päivällä hörppäämässä kahvit ja iltapäivästä saavuimmekin jo leirintäalue Strandcampingiin. Hieman oli reissuväsymystä ilmassa. Saimme itsestämme kuitenkin vielä sen verran irti, että lähdimme tarkastamaan Pietarsaarta, tuota kansallisrunoilija Runebergin synnyinkaupunkia. Vanhempani asuivat Pietarsaaressa 1970-luvun alussa ja halusin näyttää matkatovereilleni hieman paikkoja, etenkin vanhaa puutalokaupunginosaa Skataa, jossa edesmennyt isoäitini Lilja aikoinaan asui.

Illalliseksi ostettiin leirintäalueen yhteydessä olleesta kalasavustamosta savustettua siikaa, joka oli lähialueen kalastajien toimittamaa saalista. Saaristolaisleivän päällä se maistui melko ylevältä. Iltasella saunottiin puusaunassa veden äärellä ja pistettiin reissua pakettiin. Kaiken kaikkiaan lysti ja tarpeeseen tullut matka ystävien seurassa. Jos ei nyt fyysisesti levänneenä, niin henkisesti sitäkin enemmän, palasimme seuraavana päivänä perheidemme pariin. Kiitos kanssamatkaajille, kiitos vapaalle, kauniille kotimaalle ja kiitos mahdollisuudelle tällaista tehdä. Näitä on mukava muistella syksyn vyöryessä kaikissa elementeissään koti-isän arkeen ja tajuntaan.