sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Maailma hukkuu paskaan.


Jari Tervo laskeskeli Kallellaan (2000) isän päiväkirjassaan, että vaihtoi sadannen vaippansa Kallelle, kun tämä täytti 26 päivää. Tervo kehuskeli vaihtavansa Kallen, noin viidestä päivässä käyttämästä vaipasta, neljä. Tuhannennen vaippansa hän arvioi vaihtavansa vajaan 8 kuukauden kuluttua, kun poika olisi noin 9 kuukauden ikäinen. Silloin kirjailija rohkenisi kutsua itseään veteraaniksi. Hän kokee ylpeyttä - sata vaippaa, mutta kunniakirjaa tai aariaa hän ei edellytä ja arvioi elämässään pääsevänsä noin 3000 vaipanvaihtokertaan. Olivatkohan Kallen käyttämät tarpeiden vastaanottosuojat kestovaippoja?

Lapsi on puolentoista vuoden ikään mennessä elellyt suurin piirtein 550 päivää. Jos keskiarvoksi lasketaan (tämä voi olla rohkeasti alakanttiin, tai toisinpäin) 8 käytettyä vaippaa per päivä, on lapsemme kuormittanut palloamme 4400 vaipan verran. Hävettääkö kysyvät ja vastaan, että aivan törkeästi. Häpeää ei juurikaan auta lievittämään se, että tuosta 8:sta vaipasta arviolta kolme on kestoa, jolloin ”vain” 2750 vaippaa on kärrätty meidän taloudesta Ämmässuon tunkiolle käryämään ja syytämään oma metaaniannoksensa ilmakehään. Seuraava lainaus itkettää. ”Suomessa syntyy vuosittain n. 55 500 lasta. Jos jokainen kuluttaa 5000 vaippaa noin 30 kk kestävän vaippaiän aikana, on yhden ikäluokan vaippaiän materiaalipanos 117 160 500 kg. Vuotta kohden materiaalipanos tältä ikäluokalta on 46 864 200 kg. Kaatopaikalle vaippajätettä päätyy pelkästään pääkaupunkiseudulla lähes 2 000 tonnia vuodessa.”*

Pitääkö näitä miettiä? 

SATASEITSEMÄNTOISTAMILJOONAASATAKUUSIKYMMENTÄTUHATTAVIISISATAA VAIPPAA! Ja tämä on yksi vuosikerta. Eikä sen vaipan ekologinen selkäreppu, vaikka niitä luontoa vähemmän kuormittavia vaihtoehtoja on olemassa, ihan kevyt ole. Meidän sälli painaa kymmenisen kiloa ja on paskantanut lähemmäs kolmisen tuhatta vaippaa silmiltämme piiloon. Mutta ei omaltatunnolta. Edellinen lainaus on vuosien takaa. On arvioitu, että tällä hetkellä pääkaupunkiseudulta rahdataan kaatopaikalle vuosittain noin 5200 tonnia vaippajätettä. Tahti siis vaan kiihtyy. Jos näitä haluaa miettiä, tässä yksi mukava aihe puntaroitavaksi: "Vaippamuovin maatumiseen tarvitaan satoja vuosia."**

Yksi on monta.

Pidin viikon verran kirjaa pojan vaippojen käytöstä ja seitsemän päivän aikana poika käytti 42 vaippaa. Tästä määrästä 14 oli kestovaippaa, eli tarkalleen kolmannes. Potolla ollaan yritetty istuskella nyt tosissaan ja jotain sinne on myös jäbästä siirtynyt. Pahasti on kuitenkin hommat vielä oppimisasteella ja mieluummin pottuun laitetaan omat kädet, leluja tai kuten loogista on, revitään vessapaperirullasta siivuja ja laitetaan ne sinne, sillä näinhän muutkin tekevät. Olen yrittänyt varovasti kertoa pojalle, että jos haluaa laittaa paperia pottaan, niin pitää kenties osata itse pyyhkiä perävenarinsa ja sinä kuule vasta opettelet tekemään sinne tarpeita. Poika vastaa, että "akka, issa".  


Poika ihmettelee oravaa 
akka housuissa. 
   

Vaipat ovat vain yksi, tosin melko mittava osa, lastenhoidon luontoa kuormittavaa taakkaa. Paljon voi kuitenkin tehdä, pienentääkseen tätä lapsivuosien, näkyvää sekä näkymätöntä jätekuormaa. Mistä lapsille vaatteet? Mistä ruoka? Melko keskeiset ympäristöä kuormittavat tekijät liittyvät siihen mitä lapsen suuhun laitetaan, mihin hän saa tämän suutuoteen sitten jossain vaiheessa ulostuttaa, sekä mitä tämän kaverin päälle puetaan. Toki monia muitakin tekijöitä on, kuten millä lasta liikutetaan, millä lapsen koti lämmitetään, millä vaatteet pestään, miten ruoka tehdään jne.

Välillä hirvitti niiden tyhjien lasipurkkien määrä, mitä kaappeihimme kertyi. Kuinka paljon vettä ja energiaa on tarvittu niiden tekemiseen. Jo se, että kierrätetty lasi kuljetetaan Suomesta Englantiin, jossa sille luodaan uusi elämä, sillä Suomessa ei HSY:n mukaan ole enää lasipakkauksia valmistavaa teollisuutta. Suomessa kiertoon laitetusta lasista tehdään muun muassa lasivillaa. Toki pilttipurkkien määrä on kaapeissamme viime kuukausina vähentynyt, kun poika on alkanut syömään sitä mitä muu perhe. Usein kuitenkin vielä alkuvuodesta omaa jaksamistaan tukemaan, sillä näin sitä usein esimerkiksi kertakäyttövaippojen ja lasipurkkiruokien käyttöä tulee itselleen perusteltua, tuli lapselle annettua purkkiruokaa itse tehdyn sijasta. Pilttipurkkien käyttö ei kuitenkaan ole ekologisen jalanjäljen mittarein lähelläkään niin suuri luontoa kuormittava tekijä, kuin vaippojen käyttö. Lasi sentään kiertää, kertakäyttö vaippa aika paljon vähemmän. Jos lapsi käyttää arviolta noin 30 vaippakuukauden aikana pelkästään kertakäyttövaippoja on tuloksena lähes puolentoista tonnin jätekuorma.**

Lapsi on  tietenkin täysin syytön tälle kohtuuttomalle kulutukselle. Lapsi ottaa vanhempiensa arvomaailman ja valinnat vastaan nurisematta. Tai ainakin tuollainen puolitoistavuotias. Lapsen ekologinen jalanjälki ei ole lapsen, vaan vanhemman. Lapsiperheessä tämä jälki on meillä täällä Suomessa aivan helvetin iso.

Ja kyllä, minun mielestäni näitä pitää miettiä. En itse toimi lähimainkaan ympäristöystävällisesti lastenhoidon kimurantissa maailmassa, mutta jotain ja nyt nimenomaan se virke mikä tähän kohtaan kuuluu upottaa, oman jaksamisen rajoissa, yritän tehdä. Muutama kesto kertakäyttövaippojen oheen, kierrätettyjä vaatteita, joiden hommaamisen hoitaa, tämä on ilo ja onni, puolisoni ja ruokaa jonka ekologinen selkäreppu*** on kohtuullinen. Näistä ei tarvitse tehdä suurta ponnistusta, eivätkä nämä tarvitse taakseen paksua lompakkoa. Esimerkiksi tästä käy se, että kestovaippoja käyttämällä on arvioitu säästävän jopa 1800 euroa.** Nämä ovat valintoja ja itse koen valitsevani jatkuvasti liian vähän ja turvautuvani siihen helppoon vaihtoehtoon. Saavutetuista eduista ei halua luopua. Paskan marjat. Näissä yltäkylläisyyden pidoissa rotkon reuna lähestyy sitä vauhtia, että niistä on kohta haluttava.

Näitä pohtiessa tuli mieleen Jarkko Laineen tekstittämä, Mauri Anteron säveltämä ja Rauli Badding Somerjoen tulkitsema ikoninen Hymyile Miss Universum. Sitä voi kukin tahollaan kuunnella ja vaikka laulella yhdessä lasten kanssa.

”Pitäis nopsaa laulaa rastaan, jos se meinaa ehtiä”



Ei kommentteja: