Ketä äänestää, kun kotona on
lapsia? Muuttaako tämä olosuhde paljonkin valintaani? Ketä äänestäisin, jos
lapsia ei olisi? Kiinnostaisiko valtion leikkaukset aloille, jotka koskettavat
suoraan tai välillisesti lapsia ja nuoria, jos ne eivät olisi näkymättömällä,
mutta ikuisella nuoralla sinuun kiinnittyneitä, osa sinua, se oleellisin?
Varmasti lapsellisena ihmisenä, äänestyskäyttäytymiseni syyt ja vaikutuskentät
ovat toisenlaisia. Se keitä äänestin ennen lasten syntymää, tarjoaa kuitenkin muistutuksen siitä, että eivät arvoni ole heiluneet liiemmin, pikemminkin vain
vahvistuneet. Näitä kirjoituksiani lukeneet ja minut tuntevat, tietänevät
suurin piirtein mitkä asiat ovat itselleni tärkeitä, mistä aineksista maailman-
ja elämänkatsomukseni rakentuu.
Lasteni tulevaisuutta tulee pohdittua melko tavalla. Usein tuntuu, etten tee tarpeeksi sen eteen. Sen eteen, että arvoni
vaikuttaisivat näkyvämmin arjessa, elossani. Ja näin ollen myös lasteni elossa.
Mikä ilmastonmuutos!? Eihän se näy, eihän? Saati tunnu? Mitä minun, pienen
maanmatosen tekemiset vaikuttavat mihinkään? Toisaalta olen ajoittain huomaavinani, että työssäni nostan esille ja välillä melko tiheään, oman maailmankatsomukseni keskeisimpiä piirteitä. En ole
neutraali, puolueeton. Ajan omaa agendaani, omaa, parhaaksi katsomaani.
Syyllistynkö siihen pahimpaan, saarnaamiseen? Tätä pitäisi kysyä niiltä
7-9.-luokkalaisilta nuorilta, joita ilokseni saan opettaa. Vai onko oma agenda
väärä, jos haluaa työnsä kautta puolustaa ihmisoikeuksia, oikeudenmukaisuuden ja
tasa-arvon toteutumista maailmassa, Suomessa, koti- ja työpaikkakunnalla? Luokkahuoneessa?
Tekeekö se minusta suvaitsemattoman, jos peräänkuulutan empatiaa? Idealistin?
Maailmasta vieraantuneen? Todellisuudesta? Nostanko nyt omaa häntääni? Eiköhän
jokainen halua ajatella tekevänsä hyviä ja perusteltuja valintoja. Eikä ihmisarvoa ja ihmisten yhdenvertaisuutta puolustava näkökulma ole ääriajattelua.
Tämä aika tuntuu ahdistavalta,
keskustelukulttuuri toisia osapuolia vertauskuvallisesti kappaleiksi repivältä,
dialogin rakentaminen eri tavalla ajattelevien osapuolien välille
mahdottomalta. Näitä tekstejäni saattaa päätyä lukemaan joku, joka on
ajatuksissaan aivan toista mieltä ja kategorisoi sanomiseni pääkaupunkiseudun
tietynvärisessä kuplassa asuvan idealistin, sentimentaalisen pellen,
jargoniksi. Ei se mitään, saa kategorisoida. Totean vaan, että olen värisokea.
Kaikki värit ovat yksi ja sama.
Meneekö kryptiseksi? Mutta mikä
onkaan se lapsen paras? Sitä vanhempana tietenkin mietin. Ja kun mietin,
ajaudun vertailemaan. Suomalaisten lasten osa, omien lasten osa vs. maailman
lasten osa. Tähän voisi kirjoittaa kovin monta esimerkkimaata. Kun annan äänen, annanko sen vain omalle maalleni, kansalle? Vai
voinko ajatella äänestäväni niin, että äänen vaikutus voi kantaa myös rajojen yli? Pysähtyykö ääneni rajalle, samalla tavoin kuin saastepilvi. Kyseessä on kunnallisvaalit ja minä pohdin globaaleja ongelmia. Kyllä arvot kantavat kuitenkin myös oman maan rajojen ulkopuolelle, vai oliko se niin, että ihmisoikeudet koskevat vain omaa kansaa? Ennen kaikkea kyse on siitä minkälaista viestiä välitän lapsilleni. Ei ole merkitystä ymmärtävätkö he vielä valintojani. Tuo seitsemän vuotta pian täyttävä ymmärtää jo yllättävän paljon ja hänen elämässään, kuten pikkuveljensä, konkretisoituvat heidän vanhempiensa valinnat. Se mitä syödään, miten liikutaan, missä asutaan, miten ihmisistä puhutaan, miten maailmaa katsotaan? Lapsemme elävät valintojemme kautta. Ja saavat niitä tietenkin kritisoida, kun ikä ja ymmärrys sen mahdollistavat. Ottavat mukaansa tulevaisuutensa arvomaailman rakennusaineksiksi tai jättävät ottamatta.
Mutta se äänestäminen, äänen käyttäminen. Valinta ei ole aina helppo, kuten Juha Hurme oheisessa kirjoituksessaan tuo esiin. En ole sitä vielä tehnyt, mutta sunnuntaina menemme lasten kanssa äänestyspaikalle, muutaman kymmenen metrin päähän kodistamme sijaitsevaan kouluun ja annemme äänen. Isä äänestää ja toivottavasti myös tarjoaa esimerkin tuolle vanhemmalle, että tämä äänestämisjuttu, se on tärkeää. Tietenkin sitä toivoo myös, että mahdollisimman moni antaisi äänensä. Äänen tasa-arvoisen, oikeudenmukaisen, suvaitsevan ja ihmisoikeuksia kunnioittavan, kestävää tulevaisuutta lapsillemme rakentavan maailman puolesta.
Mutta se äänestäminen, äänen käyttäminen. Valinta ei ole aina helppo, kuten Juha Hurme oheisessa kirjoituksessaan tuo esiin. En ole sitä vielä tehnyt, mutta sunnuntaina menemme lasten kanssa äänestyspaikalle, muutaman kymmenen metrin päähän kodistamme sijaitsevaan kouluun ja annemme äänen. Isä äänestää ja toivottavasti myös tarjoaa esimerkin tuolle vanhemmalle, että tämä äänestämisjuttu, se on tärkeää. Tietenkin sitä toivoo myös, että mahdollisimman moni antaisi äänensä. Äänen tasa-arvoisen, oikeudenmukaisen, suvaitsevan ja ihmisoikeuksia kunnioittavan, kestävää tulevaisuutta lapsillemme rakentavan maailman puolesta.
2 kommenttia:
Hienoa, että kirjoitit näin tärkeästä aiheesta! Itsekin otin 5-vuotiaan mukaan äänestyspaikalle ja saimme hyvät keskustelut vaaleista ja äänestämisestä. Oma esimerkki on paras tapa opettaa asioita.
Oma blogini J'adore cette baguette.
Kiitos kommentista! Mekin saimme tuon eskarilaisen kanssa hyvät keskustelut aikaiseksi vaalipäivänä! Lapsi kysyi, että ketä äänestän ja vastasin jotain, että sellaista joka ajattelee lasten parasta ja haluaa vaikuttaa niin, että sitten kun sinä olet iso ja vanhempi niin maailma on hyvä ja onnellinen paikka ihmisten elää. Lapsi siihen, että eikö sitten kaikki ehdokkaat ajattele noin? En osannut äkkiseltään heti vastata takaisin! :) Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Lähetä kommentti