Loman suorittamista lasten ehdoilla! - Eller hur?

Onko riittävästi, jos tiistaina käy lapsen kanssa Särkänniemessä, keskiviikkona Leo`s leikkimaassa ja torstaina Muumimuseossa? Onko kesäloma lapsiperheessä pelkkää suorittamista lasten tyytyväisyyden ylläpitämisen ehdoilla? Saako tai voiko ylipäänsä siinä sivussa, nauttia itse? Tästä lienee kirjoitettu tämän suven aikana suurissa medioissa ja aihetta puitu keskustelupalstoilla sekä hiekkalaatikoiden reunoilla riittämiin. Lapsella pitää olla lomalla tekemistä – kuuluu yksi väittämä. Lapsella saa olla myös tylsää – kuuluu toinen. Tämän jälkimmäisen lausuman taakse voi tietenkin kätkeytyä omaan saamattomuutensa.

Ei minulla ole mitään valittamista. Pitkä (joidenkin mielestä kohtuuttoman) - loma ja mahdollisuus tehdä myös omia/yhteisiä juttuja esimerkiksi isovanhempien auttaessa, kertovat siitä, että lomani ei ole ollut suorittamista lasten ehdoilla ja vain heidän mieltymysten perässä ravaamista. Päinvastoin joskus on tuntunut, että olenko/olemmeko kehittäneet noille veljeksille riittävästi puuhaa? Onko lapsilla ollut tylsä loma? Pienempi ei toki osaa vielä sillä tavalla sanoittaa tuntemuksiaan, että ”iskä kuule, mulla on ollut sitten ihan paska loma”, mutta toki hän omalla olemisellaan osaa kertoa kaikenlaista. Ounastelen kuitenkin että nämä kertomiset, narinoineen, itkuineen ja seinille hyppimisineen kielivät pikemminkin lomalla kadonneesta rytmistä, kuin tapahtumaköyhästä lomasta. Rytmistä joka on tuollaiselle kaksivuotiaalle melkoisen tärkeää. Sitä se on kyllä myös vanhemmille ja isoveljelle. Seitsemänvuotiaalla on sen sijaan ollut hetkiä, kun ”mulla ei oo mitään tekemistä”.  Niin o. Tuntuu melkoisen naurettavalta valitella tässä sitä, että pitkän loman aikana lapset turhautuvat ja alkavat käyttäytymään huonosti. Toisin sanoen rytmin perään tunteenpurkauksillaan melskaten. Valita nyt siinä kymmenen viikon lomasta. Kurmoottaa tollasia pitäis.

Hän on Pipsa from Koiramäki.

Kesärytmiin ajautuessamme emme liiemmin ole stressanneet, jos päiväunille meno on venähtänyt tai niiltä herääminen on tapahtunut neljän jälkeen iltapäivällä. Ollaan sitten auteltu lasta yöpuulle alun toista tuntia. Lapsi antaa isänsä lukea lampun kanssa kirjaa nukuttamisen yhteydessä, joten mikäs siinä on pötkötellessä. Parasta lomassa on ollut esimerkiksi se, että on itse huomannut nukahtaneensa  lasta päiväunille nukuttaessaan ja herätessään melkoisen kujalla kaikesta olemisesta havainnut lapsen tuhisevan viatonta taaperon untaan kainalossa. Autereiset, rauhalliset päiväunet. Parasta just nyt. Loman suorittaminen on itselläni kyllä melko lailla vain ja ainoastaan oman pään sisäinen juttu. Pitäisi ja pitäisi. Nyt kun lapsi nukkuu uniaan, niin pitäisi lukea nuo kolme kesken olevaa kirjaa. Pitäisi katsoa elokuva. Pitäisi kirjoittaa kirja, tai edes yksi runo. Pitäisi ehkä siivota, mutta kun ei jaksa. Ja sitten sitä roikkuu jossain atk-verkossa. Viime viikolla jouduin katsomaan ihan kalenterista, että mikäs päivä tänään onkaan. Ehkä olen onnistunut. Etuoikeutettu paskiainen.

Pitää mennä katsomaan tämä. Olemme kohderyhmää.

Pienenä television kesäisiä huvipuistomainoksia hohtavin silmin tuijottaessani, muistan vanhemmiltani kinunneeni päästä jos johonkin taikamaahan. Myös Visulahden mainoksen vahakapinetteineen muistan. Koskaan en sinne päässyt, paitsi nyt tänä kesänä 35-vuotiaana. Olisiko tuntunut 25 vuotta sitten toiselta? Sain sen sijaan lukemattomia mökkireissuja maalle. Niinä kesinä paistoi aina aurinko ja maailmassa ei ollut yhtään hyttystä. Kysyin eilen vanhemmalta pojalta, että onko hänellä ollut tarpeeksi tekemistä lomalla? Onko menty liikaa? Hän luetteli kesän tapahtumia ja totesi, "että on menty tai ehkä ei." Menemisessä ja kodin vaikutuskentästä sivussa olemisessa on se huono puoli, että tulee kavereita ikävä. Isä, äiti ja veli eivät riitä. Niin sen kai pitää ollakin.

Myös rahasta on puhuttu. Kenellä on varaa viedä lapsiaan kaikkiin mahdollisiin huvipuistoihin ja elämysparkkeihin? Tämä on tärkeä kysymys. Silloinko loma on onnistunut, kun useita sisäänpääsyrannekkeita kerää bakteereita lapsen ranteessa? Rahasta, sen vähyydestä tai määrästä en kehtaa sanoa muuta kuin sen, että olen valkoinen heteromies maailman yhdessä vauraimmista maista ja kuulun globaalisti rikkaimman viiden prosentin joukkoon. Minulla ei ole varaa viedä koko perhettäni Muumimaailmaan. Mikä naurettava lause. Ja samalla uskon tietäväni, että miltä se tuntuu, kun ei ole oikeasti rahaa ja mahdollisuutta viedä lapsiaan kaikkialle sinne minne itsekin vilpittömästi haluaisi. Tiedänkö todella? Ehkä en.

En tiedä. Katselin tuossa yksi päivä pyykkejä parvekkeelle kuivumaan laittaessani, kun Itä-Euroopan suunnasta mitä luultavimmin kotoisin oleva mies käveli muovikasseineen kerrostalomme jäteaitaukseen. Mies laittoi kassinsa maahan ja avasi sekajäteastian. Se oli niitä oman etuoikeutetun aseman oivaltamisen kirkkaita hetkiä, kun mies alkoi availemaan Alepan, kaikenlaista ihmislähtöistä kuonaa sisältäviä muovikasseja, samalla kun minä ripustan puhtaita pyykkejä kuivumaan kaikki mittakaavat menettäneen arvoisessa kerrostalokolmiossani. En todellakaan tiedä.

Palatakseni siihen millä tekstini aloitin, viimeviikkoiseen Tampere-visiittiimme mahtui siis monenlaista puuhaa. Perinteisen Särkänniemi-reissun ohessa, jota aina huomaan lapsenomaisesti odottavani, kävimme vastikään ovensa avanneessa uudessa Muumimuseossa. Täytyy todeta, että on kyllä kerrassaan upea paikka! Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Ja kuten kaikki Toven tietävät ja muuminsa lukeneet osaavat arvata, löytyy museosta magiaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Yhtenä esimerkkinä taianomainen Taikurin hattu! Liekö tarkoitus ja ajankuvan alleviivaus, kun lyhyttä Toven esittely-videota nuorimman kanssa katsoessani iski filmistä silmään kohta jossa Tove piirsi muumipeikkoa Lasse Pöystin seurassa ja taiteilijan vasemmassa kädessä kärysi tupakka. Hyi kauheaa, lastenkirjailija tupakoi. Lastenkirjailija, kuvataiteilija, maalari, visionääri, turvallisen maailman meille kaikille, maailman pahuutta paeta - luonut ihminen. Yksi suurimmista. Tampere-talon vierestä löytyy myös kaunis Sorsapuisto. Joten perheellisille Muumimuseon sijainti on mitä loistavin. Puistosta löytyy kanoja, aidattu leikkialue ja futis/koriskenttä. Myös kahvio ja jäätelökioski näin kesäisin.  

Pääsi iskä ja äiskäkin kahdestaan Tammerfesteille. Kiitos tästä kuuluu mummille! Kun kaikki rahat olimme törsänneet lasten kesäilon takaamiseksi erilaisiin elämyskohteisiin, valitsimme ilmaiskeikan keskustorilta, jossa perjantaina alkuillasta musisoi Samae Koskinen & Korvalääke. Aivan liian vähälle huomiolle on jäänyt tämä loistava, hyvää mieltä säteilevä ja kauniita pop-lauluja esittävä yhtye. Samae on miellyttävä hahmo, jonka säveltaiteeseen kehotan kaikkia kiireen vilkkaan tutustumaan.

Gautama Buddha oli monessa asiassa oikeilla jäljillä. Sellaisessakin ihanteellisessa seikassa kuin lapsiperheen kesäloman vietossa, keskitietä kulkeminen lienee paras vaihtoehto. Kukin määrittäköön tuon keskitiensä itse parhaansa mukaan. Täytyy kuitenkin varautua, että joskus tuon tien löytäminen vaatii useamman käynnin ojanpientareella, joskus jopa pohjalla. Meillä keskitie voisi tarkoittaa sitä, että lapset saavat arjesta ja normista poikkeavia kokemuksia. Ne eivät välttämättä vaadi aina massiivista rahan käyttöä. Lapset saavat myös tavan arkea, lähipuistoissa oleskelemisineen ja sisällä tylsistymisineen, kun aina ei vaan jaksa lähteä. Myös vanhemmat saavat tehdä haluamiaan juttuja, oli ne sitten hietsun kirpputorilla käymisiä tai keskustan divareissa ja levykaupoissa pyörimistä. Ihan olemista vaan, niin ettei kukaan ole koko ajan vaatimassa jotain. Oletko sinä löytänyt lomallasi harmonian, kesän voimaannuttavimmat hetket?